D-vitamiinisota jatkuu – aselepoa ei ole näkyvissä

D-vitamiiniNäin syksyn tultua kiistely D-vitamiinin saannin riittävyydestä on taas noussut lehtien otsikoihin. Vanhakantaiset ravitsemustieteilijät ja heidän vanavedessään uiskentelevat toimittajat ovat jälleen kerran päättäneet valistaa kansaa siitä, että monipuolisesta ruuasta saatava D-vitamiini riittää lähes kaikille. Viimeisimmässä Kuluttaja-lehden artikkelissa haastateltu dosentti Christel Lambert-Allardt väittää, että apteekkien D-vitamiinimittaukset ovat tyypillistä rahastusta D-vitamiinilla ja ei ole edes varmaa, että D-vitamiinin tarve on yksilöllinen. Jos Lambert-Allardt  oikeasti on sitä mieltä, että D-vitamiinin tarve ei ole yksilöllistä, on hänen biokemian ja fysiologian perustiedoissaan erittäin vakava aukko.  Erikoiseksi tilanteen tekee se, että asiasta on tullut kiistakapula eräiden ravitsemustieteilijöiden ja lääkäreiden välillä.

Käytännössä emme voi Suomessa saada auringosta riittävästi D-vitamiinia syyskuusta huhtikuulle välisenä aikana, koska UVB valon määrä Suomen leveysasteella ei silloin ole riittävä edes keskipäivällä, jotta iho voisi muodostaa merkittäviä määriä D-vitamiinia (1). Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että kun auringon synnyttämä varjo meistä on pidempi kuin me itse, ei auringonvalo pysty muodostamaan tehokkaasti D-vitamiinia iholla. Lisäksi monet ihmiset ovat nykyään myös kesäaikaan sisätiloissa parhaimpaan D-vitamiiniaikaan. Tummaihoisilla haaste saada Suomen oloissa D-vitamiinia auringosta on vieläkin suurempi kuin valkoihoisilla. Myöskään aurinkoa kesällä aktiivisesti ottavat eivät välttämättä saa riittävästi D-vitamiinia, koska aurinkosuojarasvat ja -voiteet estävät UVB-säteiden pääsyn iholle.

Toisin kuin yleisesti luullaan, D-vitamiini ei varastoidu elimistöön muutamaa kuukautta pidemmäksi ajaksi. D-vitamiinin puoliintumisaika elimistössä on keskimäärin 1-2 kuukautta (2). Vaikka tavalliseen maitoon ja margariinituotteisiin lisätään D3-vitamiinia, luomumaitovalmisteisiin D-vitamiinia ei lisätä. Voidaan myös kysyä, miten monella on varaa syödä rasvaista kalaa 2-3 kertaa viikossa D-vitamiinin saannin turvaamiseksi? Näyttää siltä, että eräät ravitsemustieteilijät elävät utopiamaailmassa, jossa toistetaan monipuolisen ravinnon mantraa niin puuduttavasti, että kuva todellisesta maailmasta ja tavallisen ihmisen jokapäiväisestä ruokailusta hämärtyy.

Finravinto 2012 tutkimuksessa (n=1708) selvitettiin suomalaisten ruoankäyttöä ja ravinnonsaantia. Tutkimuksessa tiedusteltiin myös ravintolisien käyttöä. Tulosten perusteella voi todeta, että suomalaiset ovat aktiiviisia ravintolisien käyttäjiä ja esimerkiksi D-vitamiinin saantia on merkittävästi parantanut ravintolisien avulla (3). Alla olevasta kaaviosta näkee, että D-vitamiinivalmisteiden käyttö on parantanut merkittävästi D-vitamiinin saantia sekä miehillä, että naisilla. Vaikka monen ravitsemusasiantuntijan mielestä D-vitamiinin saantitasot eivät edelleenkään ole riittäviä, niin ravintolisien käytön voidaan todeta onnistuneesti parantaneen tilannetta.

d-vitamiinin-saanti

 

 

 

 

 

 

Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto  (EFSA) on asettanut korkeimmaksi turvalliseksi (UL) D-vitamiinin saannin raja-arvoksi terveillä aikuisilla ihmisillä 100 mikrogrammaa päivässä (4). EFSA tunnetaan erittäin tiukasta ja vain tieteelliseen faktaan nojaavasta ohjeistuksestaan. Monissa laajoissa tieteellisissä katsauksissa on D-vitamiini todettu turvalliseksi käyttää myös nykyisiä virallisia suosituksia suurempina määrinä (5).  Muutamissa sairauksissa, kuten lisäkilpirauhasen liikatoiminnassa, D-vitamiinin lisäannoksia suositellaan vain lääkärin valvonnassa. Jos ottaa pidempiä aikoja 50 mikrogrammaa tai sen ylittäviä annoksia päivässä on hyvä mittauttaa jossain vaiheessa varastomuotoisen 25(OH)D-vitamiinin (kalsidioli) pitoisuudet verestä, jotta nähdään onko annostus sopiva. Lapset ja nuoret aikuiset pääsevät yleensä pienemmällä annostuksella D-vitamiinin tavoitetasoon kuin iäkkäämpi väestö.  Suomalaisissa labrotoriomittauksissa tavoitetaso on useimmiten vähintään 75 nmol/l. Jos kalsidiolin pitoisuus veressä on yli 375 nmol/l on olemassa akuutin myrkytyksen vaara.

Ihmisen alkukoti on nykytutkimusten mukaan Afrikassa ja olemme alun perin olleet jossain määrin tummaihoisia.  Vaikka aikaa on kulunut satoja tuhansia vuosia perimämme on edelleen ohjelmoitu olosuhteisiin, jotka vallitsivat ihmisen varhaisessa kehitysvaiheessa. Perinteistä paimentolaiselämää Afrikassa elävän heimon ihmisillä on eräässä tutkimuksessa mitattu kalsidiolipitoisuuksien keskiarvoksi 115 nmol/l (6).

Lamberg-Allardtin mukaan ”D-vitamiinipitoisuudet tulisi mitata vain jos lääkäri epäilee D-vitamiinipuutosta esimerkiksi vanhuksella, murtumapotilaalla tai keliaakikolla.”  Eikö ole hieman myöhäistä mitata murtumapotilaalla D-vitamiinipitoisuus kun vahinko on jo tapahtunut?  Ihmisten tulisi saada riittävästi D-vitamiinia koko elämän ajan ei vasta sitten kun vakavat puutosoireet alkavat rapauttaa luustoa ja koko kehoa. D-vitamiinin toimintaa elimistössä avustavia vitamiineja ja hivenaineita ovat ainakin A-vitamiini, K-vitamiini, magnesium, sinkki ja boori.

Suomessa annettiin useimmille pikkulapsille 1940-1960 luvuilla päivittäin D-vitamiinia 50 - 100 mikrogrammaa (7).  Suosituksia pienennettiin 25 mikrogrammaan vuonna 1975 ja edelleen 10 mikrogrammaan vuonna 1992. Suomessa tehdyssä tutkimuksessa seurattiin vuonna 1966 syntyneiden yli 10 000 pikkulapsen terveyttä (8).  Sen ajan suositusten mukaisesti D-vitamiinia saaneet lapset (50 mikrogrammaa päivässä) sairastuivat myöhemmällä iällä merkitsevästi harvemmin tyypin 1 sokeritautiin, kuin samana vuonna syntyneet lapset, jotka eivät saaneet D-vitamiinia lainkaan tai alle suositusten.

Lopuksi, kuka ottaa vastuun niistä terveydellisistä riskeistä, joita seuraa siitä, että osa ihmisistä ei vieläkään saa päivittäin edes nykyisten ravitsemussuositusten ilmoittamaa minimimäärää D-vitamiinia?

Viitteet

1. Engelsen O. The Relationship between Ultraviolet Radiation Exposure and Vitamin D Status. Nutrients. (2) 482-495 ; doi:10.3390/nu2050482 (2010).

2. Jones G. Pharmacokinetics of vitamin D-toxicity. American Journal of Clinical Nutrition. Aug; 88(2):582S-586S. (2008).

3. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/110839/URN_ISBN_978-952-245-951-0.pdf?sequence=1

4.  http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/2813.htm

5. Vieth R, Bischoff-Ferrari H, Boucher BJ, Dawson-Hughes B, Garland CF, Heaney RP, Holick MF, Hollis BW, Lamberg-Allardt C, McGrath JJ, Norman AW, Scragg R, Whiting SJ, Willett WC, Zittermann A. The urgent need to recommend an intake of vitamin D that is effective. American Journal of Clinical Nutrition. 85: 860-868. (2007).

6.  Luxwolda MF, Kuipers RS, Kema IP ym. Traditionally living population in East Africa have a mean serum 25-hydroxyvitamin D consentration of 115 nmol/l. British Journal of Nutrition. Nov 14; 108(9): 1557-1561. (2012).

7. Hallman N, Hultin H, Visakorpi JK. Riisitaudin ennakkotorjunnasta. Duodecim. 80:185-189. (1964).

8. Hyppönen E, Läärä E, Reunanen A. ym. Intake of vitamin D and risk of type 1 diabetes: a birth-cohort study. The Lancet. 358;1500-1503. (2010).

 

Ylös