Ebola – onko syytä huoleen ?

Johdantoa

Ebola on erittäin aggressiivinen viruspatogeeni, joka aiheuttaa vaikean verenvuototaudin ihmisillä, apinoilla ja eräillä muillakin nisäkkäillä. Ebola kuuluu filovirusten sukuun kuten Marburg-virus. Vaikka Ebola-viruksen alalajit ovat hankalia hoitaa, kaikki eivät ole yhtä tappavia.

Ensimmäinen Ebola-epidemia havaittiin vuonna 1976 Zairessa. Sen jälkeen Afrikassa on esiintynyt useita pienimuotoisempia epidemioita. Nykyinen (2014) Länsi-Afrikan Ebola-epidemia uhkaa levitä myös Afrikan ulkopuolelle, sillä yksittäisiä tautitapauksia on jo löydetty esimerkiksi Espanjasta. Ebola-viruksen luonnolliseksi kantaja-eläimeksi epäillään lepakoita tai jyrsijöitä, sillä filoviruksen DNA-jaksoja on löytynyt etenkin lepakoiden, hyönteissyöjien ja rottien perimästä. Ebolan itämisaika (ensimmäisten oireiden ilmaantuminen) vaihtelee (n. 2-21 pv). Tartunnan voi saada Ebolaa sairastavan ihmisen eritteistä. Ensimmäiset oireet ovat kuume, lihaskipu ja heikotus. Kun tauti etenee, esiintyy verenvuotoja, veren hyytymishäiriöitä ja veristä ripulia. Potilas kuolee yleensä massiivisen verenvuodon ja kudostuhon aiheuttamaan shokkiin. Varsinaista viruslääkettä ei tautiin ole ja rokotteen kehittely on vielä kesken. Taudin saaneista 50 – 90 % kuolee, joka luo taudin ympärille voimakkaan pelon ilmapiirin.

Mihin kohtaan immuniteettia Ebola iskee ?

Keho ylireagoi aggressiiviseen virukseen erittämällä huomattavan määrän sytokiineja (tulehdusvälittäjäaineita), jotka tuhoavat myös terveitä kudoksia. Ebola iskee pääasiassa immunipuolustuksemme ensimmäiseen puolustuslinjaan, synnynnäiseen immuniteettiin, joka kohtaa elimistöön tulevat vieraat mikrobit. Viruksen ensimmäisinä hyökkäyskohteina ovat makrofaagit, monosyytit ja dendriittisolut sekä verisuoniston ja kudosten endoteelisolut. Eliminoimalla dendriittisolujen ja makrofaagien toiminnan se estää niitä aktivoimasta tappaja T-soluja, jotka muuten voisivat tappaa virukset (1, 2). Koska viruksen eteneminen on hämmästyttävän nopeaa, ei opittu immuniteetti ehdi kunnolla mukaan puolustamaan elimistöä. Henkilöillä, jotka ovat selvinneet hengissä Ebolasta, on ollut tavallista tehokkaampi synnynnäinen immuunipuolustus. Heidän erittämänsä sytokiinit (sytokiiniprofiili) ja IgM-luokan vasta-aineet ovat suojanneet massiiviselta kudostuholta. Kuolleiden potilaiden verestä vasta-aineita ei juurikaan ole löytynyt.

Ebolan hoito

Ebolaan ei ole vielä kehitetty parantavaa lääkettä tai rokotetta. Hoito onkin oireenmukaista elimistön elintoimintojen ylläpitoa:

1) Suonensisäistä nesteytystä ja elektrolyyttitasapainon (kalium, natrium, kloridi) ylläpitämistä

2) Hapen antamista hengityksen avustamiseksi

3) Lääkitystä kuumeen alentamiseksi, verenpaineen ylläpitämiseksi ja verenkierron ylläpitämiseksi

4) Antibiootteja estämään sekundääri-infektioita (bakteeri)

5) Tärkeää on myös ravinteiden riittävä saanti, mukaan lukien vitamiinit ja hivenaineet.

Internetistä löytyy monia sivustoja ja blogeja, joissa annetaan ohjeita erilaisten kasvisrohdosten ja lisäravinteiden käytöstä. Mitään näistä terapioista ei ole kuitenkaan testattu Ebola-potilaiden hoidossa.

Voimme kuitenkin teoreettisella tasolla pohtia erilaisten täydentävien hoitojen vaikutuksia perustuen niillä saatuihin kokemuksiin muiden virustautien ehkäisyssä ja hoidossa. Ohessa joitain esimerkkejä:

Seleeni

Seleeni on voimakas antioksidantti ja anti-inflammatorinen hivenaine, joka kontrolloi sytokiinien eritystä, erityisesti kun infektio on laajentunut hallitsemattomaksi. Valvotuissa kliinisissä olosuhteissa voidaan käyttää hyvinkin suuria seleeniannoksia lyhyitä aikoja. Seleenillä on vaikutus sekä synnynnäiseen että opittuun immuniteettiin (3). Seleeniä liian vähän sisältävät lymfosyytit jakautuvat heikommin kuin riittävästi seleeniä sisältävät. Seleenin puutos vaikuttaa haitallisesti vasta-aineiden muodostukseen (IgM, IgG ja IgA). Eläintutkimuksissa on osoitettu, että E-vitamiini yhdessä seleenin kanssa voi vahvistaa elimistön vastustuskykyä haitallisia bakteereja ja parasiitteja vastaan (4, 5). AIDS-potilailla on osoitettu seleenistä olevan hyötyä immuniteetin tehostamisessa (6).

C-vitamiini

C-vitamiinia on käytetty menestyksellisesti bakteeri ja virusinfektioissa sekä suun kautta nautittuna että suonensisäisesti (7, 8). Vaikeissa virusinfektioissa kuten verenvuotokuumetaudeissa, suonensisäiset päiväannokset ovat huomattavan suuria. Virusinfektio kuluttaa nopeasti elimistön C-vitamiinivarastot, joita tarvitaan immuniteetin ylläpitämiseksi. Lääkäri Thomas Levyn mukaan monien infektiotautien etenemiseen pystytään vaikuttamaan suurilla suonensisäisillä ja suun kautta nautittavilla C-vitamiinilisillä. Lääkäri Robert Cathcartin mukaan Ebola-virus tuhoaa elimistöä tuottamalla suuria määriä vapaita happiradikaaleja, joita voidaan neutraloida suurilla annoksilla C-vitamiinia (9). Tohtori Cathcart on hoitanut tuhansia potilaita suonensisäisillä C-vitamiiniannoksilla erilaisissa infektiosairauksissa, mutta ei kuitenkaan Ebola-potilaita.

D-vitamiini

D-vitamiini näyttäisi tehostavan immuniteettia virusinfektioissa (10). Winthropin yliopistollisen sairaalan tutkijat New Yorkissa ovat havainneet, että D-vitamiinin supplementaatio vapaaehtoisilla koehenkilöillä vähensi sairastumista flunssaan jopa 70 % kolmen vuoden aikana. Tutkijoiden mukaan D-vitamiini tehostaa synnynnäistä immuniteettia viruksia ja bakteereita vastaan. D-vitamiinia voidaan antaa valvotuissa olosuhteissa suuriakin määriä suun kautta tai pistoksina.

Jodi

Iodi on tärkeä  hivenaine elimistön immuniteetin ylläpitämiseksi ja elimistön mikrobivastaisessa puolustuksessa (11). Iodin puutteella on huomattavia haittavaikutuksia immuniteettiin.

Glutationi

Tohtori Patricia Kongshavn, MacGillin yliopiston emeritusprofessorin mukaan glutationia tarvitaan monissa immunologisissa prosesseissa. Glutationi auttaa lymfosyyttien jakautumisessa ja edistää tehokkaan  immuunivasteen muodostumista. Sitä tarvitaan myös T-tappajasolujen apuna, kun ne tuhoavat syöpäsoluja ja virusten infektoimia soluja. Glutationipitoisuudet elimistössä vähenevät ikääntymisen myötä. Akuuteissa tilanteissa glutationia tulee antaa potilaille suonensisäisesti. Tärkein aminohappo glutationin muodostumiselle elimistössä on L-kysteiini, jota saadaan muun muassa proteiinipitoisesta ravinnosta.

Yhteenveto

Parantavaa hoitoa ei ole toistaiseksi kehitetty Ebola-virusinfektioon. Hoito on on nesteytystä ja oireiden lievittämistä lääkkeiden avulla elimistön toimintojen ylläpitämiseksi. Ebolan leviäminen tuskin on ongelma kehittyneissä länsimaissa, mutta kehitysmaissa, joissa sairaanhoitoverkosto on puutteellinen, Ebola saattaa aiheuttaa laajaa tuhoa ja kärsimystä.

 Kirjallisuusviitteet

1) Zampieri CA, Sullivan NJ, Nabel GJ. Immunopathology of highly virulent pathogens: insights from Ebola virus. Nature Immunology 8, 1159-1164 doi:10.1038/ni1519 (2009)

2) Sullivan N, Yang Z-Y, Nabel GJ. Ebola Virus Pathogenesis: Implications for Vaccines and Therapies. Journal of  Virology. 77(18): 9733–9737. (2003)

3) Beckett, GJ, Arthur, JR, Miller, SM, McKenzie, RC. (2003) Selenium, immunity and disease. In: Dietary Enhancement of Human Immune Function (Hughes D. A., Bendich, A. & Darlington, G., eds.). Humana Press, Totowa, NJ

4) Berg BM ym. Alpha-Tocopherol and selenium facilitate recovery from lipopolysaccharide-induced sickness in aged mice. Journal of Nutrition. 135, 5:1157-63. (2005)

5)  Smith A ym. Deficiencies in selenium and/or vitamin E lower the resistance of mice to Heligmosomoides polygyrus infections." Journal of Nutrition. 135, 4:830-6, (2005)

6) Suppression of human immunodeficiency virus type 1 viral load with selenium supplementation: a randomized controlled trial. Hurwitz BE et al; Arch Intern Med. 2007 Jan 22;167(2):148-54. (2007)

7) Mikirova N, Hunninghake R. . Effect of high dose vitamin C on Epstein-Barr viral infection. Medical Science Monitor. May 3;20:725-32. doi: 10.12659/MSM.890423. (2014)

8) Gorton HC, Jarvis K. The effectiveness of vitamin C in preventing and relieving the symptoms of virus-induced respiratory infections. Journal of Manipulative Physiological Therapeutics. Oct;22(8):530-533 (1999)

9) Curing the Incurable; Vitamin C, Infectious Diseases, and Toxins; by Thomas E. Levy MD JD; Henderson, NV: MedFox Publishing (2002)

10 ) Vinh guoc Luong K, Thi Hoang Nguyen L. The beneficial role of vitamin D in human immunodeficiency virus infection. Current HIV Research. Jan;11(1):67-78. (2013)

11) Marani L, Venturi S. Iodine and delayed immunity. Minerva Medica. May 7;77(19):805-809. (1986)

 

 

 

 

Ylös