Vähentävätkö antioksidantit syöpäriskiä? – Huono lähdekritiikki ja yleistäminen voivat johtaa turhaan pelotteluun

 VitE

Johdantoa

Viime viikkoina on suomalaisessa mediassa esitetty väitteitä, joiden mukaan antioksidantit voisivat lisätä syöpäriskiä ravintolisäkäytössä. Tämä yleistettiin jo niin pitkälle, että kaikki vitamiinit ja hivenaineet aiheuttaisivat syöpää. Myös muutamat suomalaiset lääkärit varoittelivat kuluttajia antioksidanttien vaaroista. Yhteistä näille kaikille uutisille oli huono lähdekritiikki ja yleistäminen.

Antioksidantit ovat yhdisteitä, jotka neutraloivat vapaita happiradikaaleja. Antioksidanttivitamiineja ja -hivenaineita ovat pääosin A-vitamiini, C-vitamiini, E-vitamiini, betakaroteeni, seleeni ja sinkki. E-vitamiini on tehokas, koska se rasvaliukoisena pystyy tunkeutumaan solun sisälle ja kaappaamaan vapaita happiradikaaleja, jotka voivat vaurioittaa perintöainestamme (DNA), rasvoja ja proteiineja. Vapaat happiradikaalit voivat aiheuttaa vaurioita, jotka myöhemmin altistavat erilaisille sairauksille, kuten syövälle. Vapaita happiradikaaleja muodostuu vääjäämättä elimistössämme luonnollisten aineenvaihduntaprosessien tuloksena ja niitä myös tarvitaan, kun esimerkiksi valkosolut puolustautuvat bakteereja, viruksia ja syöpäsoluja vastaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että E-vitamiinin antioksidanttiominaisuus on eri asia kuin sen vitamiiniaktiivisuus. Sinkki estää perintöaineksen vaurioita, mutta voi liiallisessa määrin toimia kasvutekijänä syöpäsoluille. Elimistö tarvitsee sekä kehon omia että ruuan mukana tulevia antioksidantteja, jotta elimistön hapetus-stressi pysyy hallinnassa.

Kriittisesti kohun alkulähteille

Koko kohu on lähtenyt liikkeelle USA:ssa tehdystä SELECT-tutkimuksesta ja siitä poikineista kahdesta jälkiseurantatutkimuksessa (1,2,3). Näissä tutkimuksissa havaittiin, että yli 50 vuotiailla miehillä synteettisen E-vitamiinin (400IU/pv) käyttö lisäsi eturauhassyövän riskiä 17%:lla, mutta vain jos seleenitasot olivat alhaiset. Viimeisimmässä jatkotutkimuksessa seleenin saanti (200 mikrogrammaa/pv) lisäsi hieman eturauhassyövän riskiä, mutta vain ryhmässä, jossa seleenin saanti oli koehenkilöillä alun perin erittäin korkea. Näin korkeita veren seleenitasoja ei juurikaan tavata Suomessa, joten pelko liiallisesta seleenin saannista maassamme on turha. Seleeni on välttämätön hivenaine, jota suomalaiset saavat keskimäärin liian vähän ravinnosta, seleenin liikasaantia on kuitenkin vältettävä. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto (EFSA) on määritellyt seleenin päivittäisen saannin turvalliseksi ylärajaksi (UL) terveellä väestöllä 300 mikrogrammaa, sinkille vastaava turvallinen yläraja on 25 milligrammaa ja E-vitamiinille 300 milligrammaa. EFSA on ottanut erittäin tiukan kannan vitamiinien ja hivenaineiden turvallisille ylärajoille ja turvallisuusmarginaalit ovat moninkertaiset.

Lisäksi tiedeyhteisössä on korostettu tulosten vääristyvän, jos tilastoinnissa ei oteta huomioon sitä, että osa koehenkilöistä on aloittanut ravintolisien käytön vasta syöpädiagnoosin myötä. Sairastumisen ja ravintolisien syy-seuraussuhteita on tällaisen asetelman jälkeen vaikea tulkita.

Myönteisiä tutkimuksia samoista antioksidanteista

Laajassa 11 vuotta kestäneessä Physicians’ Health Study II-tutkimuksessa (PHS II) päivittäinen monivitamiinin käyttö vähensi lääkäreillä syöpien esiintyvyyttä 8%:lla (4). Lääketiede ei ole tähän mennessä keksinyt yhtäkään lääkettä, joka pystyisi samaan tulokseen. Tutkimuksessa käytetty monivitamiini sisälsi E-vitamiinia (400IU), C-vitamiinia (500 milligrammaa) ja betakaroteenia (50 milligrammaa). Tästä positiivisesta tutkimustuloksesta, joka julkaistiin vuonna 2012 arvovaltaisessa Amerikan lääkäriliiton lehdessä JAMA:ssa, ei juurikaan kerrottu mediassa.

Suomalaisessa ATBC-tutkimuksessa, jossa 29.000 tupakoivaa miestä sai päivittäin E-vitamiinia tai betakaroteenia osoitettiin, että E-vitamiinia saaneilla miehillä oli 32% pienempi riski sairastua eturauhassyöpään verrattuna lume-ryhmään (5). Synteettinen betakaroteeni toisaalta lisäsi keuhkosyövän esiintymistä.

Yhteenveto

Kuten näemme, jopa laajatkin tutkimukset antavat ristiriitaisia tutkimustuloksia liittyen E-vitamiinin ja antioksidanttien aiheuttamaan syöpäriskiin. On selvää, että eturauhassyövän ja muidenkin syöpien syntyyn vaikuttaa useita eri tekijöitä, kuten hormonitasot, perimä, rotu, ikä, ravinto, syödyn rasvan laatu/määrä ja tutkimukseen valitun väestön antioksidanttien lähtötasot. Lisäksi tulokseen saattaa vaikuttaa sekin onko tutkimuksessa käytetty synteettistä vai luonnollista E-vitamiinia tai betakaroteenia, joiden rakenteet ovat erilaiset. Viimeisimmässä Stuttgartissa pidetyssä E-vitamiini-symposiumissa professori Maret Traber oli sitä mieltä, että lisääntyneet eturauhassyöpätapaukset eräissä E-vitamiinitutkimuksissa liittyvät todennäköisesti vähäiseen K-vitamiinin saantiin, eivät E-vitamiini-ravintolisiin.
Hän myös pohtii sitä miksi K-vitamiinin yhteyttä aivojen terveyteen ei tutkita juuri lainkaan, vaikka sen vaikutus näyttäisi olevan äärimmäisen tärkeä (6).

Antioksidanttitutkimus on vieläkin alkutekijöissään huolimatta muutamista laajoista tutkimuksista, joista edellä kerrottiin. Saattaa olla, että on virheellisesti tutkittu vain muutaman antioksidanttiaineen vaikutuksia useista aineista koostuvan antioksidanttikoktailin sijaan. Mitä ilmeisemmin parhaaseen lopputulokseen pääsemiseksi tarvitaan laaja kirjo erilaisia antioksidantteja, jolloin yksittäisistä antioksidanteista, kuten E- tai C-vitamiinista ei synny haitallisia hapettumista edistäviä pro-oksidantteja. Nykyisin antioksidanttitutkimus on keskittynyt yhä enenevässä määrin kasviperäisiin antioksidantteihin ja tulehdusta hillitseviin aineisiin, kuten kurkumiiniin, resveratroliin ja erilaisiin polyfenolisiin yhdisteisiin, joita on runsaasti muun muassa värikkäissä kasviksissa ja teessä (7). Näiden kasviperäisten aineiden antioksidanttivaikutus ylittää huimasti jopa E-vitamiinin tehon.

Kaiken perustana on monipuolinen ruokavalio ja terveelliset elämäntavat, joka sisältää runsaasti vihanneksia, marjoja ja hedelmiä sekä riittävästi lepoa ja liikuntaa. Koska tutkimusten mukaan vain murto-osa ihmisistä syö virallisten ravitsemussuositusten mukaan, tarvitaan usein ravintolisiä, kuten vitamiini-, hivenainevalmisteita, rasvahappoja ja ravintokonsentraatteja.

Kirjallisuusviitteet

1. Lippman SM, Klein EA, Goodman PJ, et al. Effect of selenium and vitamin E on risk of prostate cancer and other cancers. The Selenium and Vitamin E Cancer Prevention Trial (SELECT). JAMA. 2009;301(1):39–51. View abstract.

2. Klein EA, Thompson IM Jr, Tangen CM, et al. Vitamin E and the risk of prostate cancer: the Selenium and Vitamin E Cancer Prevention Trial (SELECT). JAMA. 2011;306(14):1549–1556. View abstract.

3. Kristal AR, Darke AK, Morris JS, et al. Baseline Selenium Status and Effects of Selenium and Vitamin E Supplementation on Prostate Cancer Risk. J Natl Cancer Inst; First published online 22 February 2014, doi: 10.1093/jnci/djt456. View abstract.

4. Gaziano, JM, Sesso HD, Christen WG et al. Multivitamins in the Prevention of Cancer in Men: The Pysicians’ Health Study II Randomized Controlled Trial. JAMA. 2012; 308(18):1871-1880. View abstract.

5. Weinstein SJ, Wright ME, Pietinen P, et al. Serum α-Tocopherol and gamma-Tocopherol in Relation to Prostate Cancer Risk in a Prospective Study. J Natl Cancer Inst. 2005; 97(5):396-399. View abstract.

6. Shane Starling. Vitamin K level not Vitamin E could be to blame for cancer links: Symposium; NutraIngredients.com. 01.09.2015. View article

7. Rodriguez ML, Estrela JM, Ortega AL. Natural Polyphenols and Apoptosis Induction in Cancer Therapy. Journal of Carcinogenesis & Mutagenesis. 2013; http://dx.doi.org/10.4172/2157-2518.S6-004. Full text article.

Ylös