Luonnollinen vai synteettinen vitamiini: millaisia vitamiineja ravintolisissä käytetään?

Timo Lehto, biokemisti FT

YLEISTÄ JOHDANTOA

Voidaksemme vastata otsikon kysymykseen meidän pitää ensin määritellä mitä luonnollisella ja synteettisellä tarkoitetaan. Tämä on kuitenkin vaikeaa, koska esimerkiksi nettipalstoilla ja blogeissa määritelmiä on monia erilaisia. Jos olemme tarkkoja, täysin ”luonnollisia” vitamiineja saadaan vain syömästämme ruuasta. Laadukkaissa ravintolisissä olevat vitamiinit saadaan pääosin biofermentaation tuloksena. Fermentaatioprosessi on luonnollinen tapahtuma, joka on verrattavissa hapankaalin käymiseen, oluthiivan muodostumiseen tai suolistomikrobien toimintaan. Tällaisen prosessin kautta syntyneitä vitamiineja on väärin kutsua synteettisiksi vastakohtana luonnollisille ruuasta saataville. Joidenkin vitamiinien kohdalla eristäminen ruoka- tai muista eloperäisistä aineista on välttämätöntä, jos halutaan saada bio-identtisiä vitamiineja, joiden molekyylirakenne vastaa ruuan vitamiineja. Syömästämme ruuasta saatavat vitamiinit joudutaan edelleen muokkaamaan aktiiviseen muotoon suoliston tai maksan entsyymien avulla, eli ne eivät ole sellaisenaan toimivia. Ravinnon vitamiinien imeytyminen vaihtelee erittäin paljon riippuen muun muassa kehon vitamiinitaseesta ja ruuansulatuksen toimivuudesta.1

Käyttämällä tietolähteenä Internetin tavallisimpia hakutoimintoja, synteettisten ja luonnollisten vitamiinien eroista on vaikea saada oikeaa tai ajanmukaista tietoa, koska biokemialliset prosessit ovat monimutkaisia ja vaikeasti ymmärrettäviä. On tärkeää myös tarkistaa lähteet disinformaation välttämiseksi. Myös tuotteiden valmistajat voivat johtaa ihmisiä harhaan saadakseen tuotteensa paremmin myyviksi. Tuotteen markkinoija saattaa esimerkiksi kertoa, että C-vitamiini (askorbiinihappo) on peräisin guavasta, kun itseasiassa se tuotetaan hiivan tai muiden mikrobien avulla guava-siirapista. Guava-siirappia käytetään kasvualustana, jonka glukoosia mikrobit käyttävät C-vitamiinin valmistukseen. C-vitamiini siis valmistuu fermentaatioprosessin tuloksena mikrobeista, se ei ole peräisin guava-hedelmästä.

MITEN VITAMIINIEN VALMISTUS TAPAHTUU?

Lähes kaikki laadukkaat ravintolisäkäyttöön tarkoitetut vitamiinit valmistetaan nykyisin bioteknisesti fermentoimalla hiivan tai mikrobien avulla. Lopputuotteena saadaan vitamiineja, joiden perusmolekyylirakenne vastaa ruuassa olevia vitamiineja.2,3 Vain harvoissa tapauksissa vitamiinien valmistukseen käytetään täysin synteettisiä kemiallisia prosesseja. Bioteknisen fermentaatioprosessin jälkeen vitamiinit eristetään, puhdistetaan ja stabiloidaan suoloiksi. Näin ne ovat farmaseuttisen puhdasta laatua, ja säilyvät myös käyttöpäivämäärään asti kaupan hyllyillä tai kotona kaapeissa. Muun muassa E-vitamiini, D3-vitamiini ja karotenoidit voidaan eristää erilaisista ravintolähteistä. E-vitamiini eristetään kasviöljystä, koska biosynteesin avulla valmistettu E-vitamiini (dl-alfatokoferoli) ei vastaa rakenteeltaan luonnossa esiintyvää d-alfatokoferolia. Karotenoideja, kuten beetakaroteenia eristetään mikrolevistä.

”RUUASSA KASVATETUT VITAMIINIT”

Ajoittain markkinoille tulee uusia vitamiinivalmisteita, joiden ainesosien väitetään kasvavan itsekseen ruokamassassa ja jotka ovat siten 100% luonnollisia. Muut vitamiinivalmisteet ovat heidän mielestään laboratoriossa valmistettuja synteettisiä kemikaaleja, joita keho hylkii eikä pysty käyttämään hyväksi. Käytännössä kuitenkin ratkaisevaa on se, että vitamiinin rakenne on oikea. Jos vitamiinin rakenne on oikea, elimistö ei tunnista onko vitamiini valmistettu bioteknisesti fermentoimalla vai onko se eristetty kasveista tai ruuan mukana tulevaa. Niin sanotut ”ruuassa kasvatetut” vitamiinit ovat yleensä peräisin hiiva/mikrobiviljelmistä, mutta eristäminen on jätetty suorittamatta ja hiivamassa kuivataan ilmakuivauksella kapselointia varten. Valmistusmenetelmä ei ole huono, mutta hiivan ilmakuivauksessa valitettavasti myös menetetään monia vitamiinien toimintaa myötävaikuttavia kasviravinteita, lisäksi valmisteet eivät sovi välttämättä hiiva-allergisille. Eristämättömien hiivapohjaisten vitamiinivalmisteiden pitoisuudet kapselia kohden jäävät vähäisiksi. Näiden valmisteiden imeytyvyydestä tai biosaatavuudesta ei ole julkaistu riippumattomia tutkimuksia vertaisarvioiduissa tiedelehdissä, toisin kuin bioteknisesti fermentoimalla tehdyistä vitamiineista. Vertaisarviointi tarkoittaa, että riippumattomat tutkijat arvioivat tutkimuksen laadun.2,3

VITAMIINIEN IMEYTYMINEN JA BIOSAATAVUUS

Biosaatavuudella tarkoitetaan ravintoaineiden imeytymistä, mutta myös sitä miten hyvin ne saadaan perille kohde-elimeen ja soluun. Vitamiinien imeytymiseen vaikuttavat niiden kemiallinen muoto ja ruuan sisältämien kasviravinteiden vuorovaikutukset. Yksilötasolla vitamiinien imeytymiseen vaikuttaa elimistön vitamiinitase, ruuansulatuksen toimivuus ja erilaiset sairaudet. Jos henkilön elimistössä on jo riittävästi vitamiineja, niiden imeytyminen suolistosta vähenee.

Jossain tapauksessa biofermentaatiolla valmistetut ja eristetyt vitamiinit voivat olla paremmin imeytyviä kuin ruuasta saatavat, erityisesti jos heikko ruuansulatus ei pysty pilkkomaan vaikeasti avattavia proteiinitaskuja, joissa ruuan vitamiinit sijaitsevat. C-vitamiinin imeytymisessä ei ole saatu juurikaan eroja, kun on testattu erilaisia luonnollisia tai synteettisiä C-vitamiinivalmisteita.4  On kuitenkin osoitettu, että C-vitamiinivalmisteet, jotka sisältävät C-vitamiinin luonnollisia aineenvaihduntatuotteita tehostavat C-vitamiinin toimintaa valkosoluissa.5  Monilla kasvien sisältämillä kasviravinteilla on samansuuntaisia synergistisiä vaikutuksia vitamiinien kanssa, siksi on eduksi jos vitamiinivalmisteissa on mukana tarkoin valittuja kasvijauheita tai -uutteita.6

JOHTOPÄÄTÖKSET JA YHTEENVETO

Olisi ihanteellista, jos ihmiset saisivat kaikki tarvitsemansa vitamiinit ja kivennäisaineet ”monipuolisesta” ravinnosta, mutta nykyihmisen ruokailutottumukset, ruuan prosessointi, ruuanvalmistus ja säilöntä eivät aina takaa riittävää vitamiinien ja kivennäisaineiden saantia edes terveillä ihmisillä saati sitten sairailla ja stressaantuneilla.2 On täysin järkevää käyttää korkealaatuisia eristettyjä vitamiineja, jotka on valmistettu biofermentaation avulla. Mikrobeissa tapahtuva biosynteesi on samankaltainen prosessi kuin vitamiinien biosynteesi kasveissa. Poikkeuksena ovat E-vitamiini, D3-vitamiini ja beetakaroteeni, joiden luonnossa esiintyvää muotoa ei toistaiseksi saada aikaiseksi biokemiallisin menetelmin. Imeytymisen ja biosaatavuuden kannalta on tärkeää, että vitamiinien rakenne on bio-identtinen ruuassa olevan muodon kanssa. On myös eduksi jos vitamiinikapseleissa on mukana kasviravinteita, koska niillä tiedetään olevan hyödyllisiä synergisiä terveysvaikutuksia ja ne ovat yhteydessä pienempään riskiin sairastua moniin sairauksiin. Kasviravinteiden vaikutukset elimistössä näyttäisivät välittyvän muun muassa tulehdus-, solusignaalireittien, entsyymiaktiivisuuksien ja perimäaineksen säätelyn kautta.1

 

 Kirjallisuusviitteet

 

  1. Aro A., Mutanen M., Uusitupa M. Ravitsemustiede, Duodecim 4-5 painos (2015).
  1. Vandamme E.J., Revuelta J.L. Industrial Biotechnology of Vitamins, Biopigments, and Antioxidants. Wiley-VCH (2016).
  1. Rehm H.J., Reed G. Biotechnology, Second, Completely Revised Edition.
    Wiley-VHC (2001)
  1. Carr A.C., Vissers M.C.M. Synthetic or Food-Derived Vitamin C – Are They Equally Bioavailable? Nutrients 5 (11): 4284-4304. (2013)
  1. Mitmesser S.H., Ye Q., Evans M., Combs M. Determination of plasma and leukocyte vitamin C concentrations in a randomized, double-blind, placebo-controlled trial with Ester-C®. Springerplus, 25; 5(1):1161 (2016)
  1. Jacobs D.R., Steffen L.M. Nutrients, foods, and dietary patterns as exposure in research: a framework for food synergy. Am J Clin Nutr 2003;78(suppl):508S–13S.

Ylös